Art in island -taidekeskus
Tänään nautittiin vaan aamupala laiskan aamun päätteeksi ennen kuin lähdettiin tricyclellä juna-asemalle, mistä matka jatkui Quezon Cityyn Cubaon asemalle. Sieltä käveltiin 1,4 kilometriä Art in island -taidekeskukseen, joka taitaa olla korealaisten taiteilijoiden ja taiteilijaryhmien tekemä upea keskus. Pihalla oli muureissa upeita muraalitaideteoksia. Sisällä tuli jättää kengät narikkaan, ja siitä matka jatkui valo- ja mediataiteen syövereihin. Keskuksessa oli monia laajoja tiloja ja pienempiä huoneita joissa seinille oli maalattu upeita teoksia. Tiloissa oli valoja ja musiikkia, ja rauhallinen tunnelma.
Ulkona oli pienen sadekuuron ehtinyt heittää sillä välin kun olimme ihmettelemässä tuolla taidekeskuksen sisällä. Kun lähdettiin kävelemään kaivoin sateenvarjon esiin huomatakseni pian, että eihän sitä enää tarvitse. Paluumatkalta ostettiin siomai-taikinanyytit mukaan sekä aamiaiseksi pieniä leivonnaisia. Juna-asemalla huomattiin joku kilometrin pituinen jono lipunmyyntiin joka ulottui asemalta ulos kadulle saakka, ei kiitos. Mentiin kadunkulmaan seisomaan ja tilasin meille Grabilla kyydin, ja se tuli nopeasti. Liikenne kylläkin oli kaamean puuroutunut, perjantai-iltapäivä, ja kesti lähemmäs tunnin paluumatka majapaikkaan. Kuski vaikutti välillä rempseältä, ja välillä kaasutteli hurjasti. Mietin, että olikohan vain synnynnäisesti sellainen, vaiko jotakin laitonta nauttinut. Päästiin perille hyvin kuitenkin.
Mentiin samantien syömään ramenia eli nuudeliannokset pieneen tienvarren ravintolaan jonka olin nähnyt aiemmin ja halusin kokeilla. Kuusi euroa maksoi yhteensä molempien annokset. Söin kaiken ja liemi meni myöskin, Jenniferillä jäi liemi jäljelle.
Ostettiin vanhan rouvan sari-sari -kioskista vielä huomista varten vettä, pikkupurtavaa ja kahvia. Kämpällä suihku ja yksi raikas ja kylmä litsijuoma teki hyvää.
Huomiselle onkin jännää ohjelmaa, sillä varasin meidät koko päivän retkelle, jonne lähdetään heti puolenyön maissa – siis tänään jo. Kaksi ja puoli tuntia automatkaa monipaikkaisessa pakettiautossa, ja kohteena Daraitan-vuori. Kun ollaan siellä niin parisen tuntia vaellusta ennen aamunkoittoa jotta ollaan auringonnousun aikaan huipulla. Täytyy yrittää tässä levätä nyt illalla, ja siellä pakussa sitten vetää hirsiä niin että saavat filippiinot tuta mitä se on kun suomalainen mies ääntelee unissaan!
