Brownout ja torireissu

Noustiin sängystä noin yhdeksän maissa aamulla, ja heti sen jälkeen hiljenikin ilmastointilaitteet täältä ja samoin jääkaappi. Sattui kohdalle niin sanottu “brownout” eli sähkökatko, joita täällä Filippiineillä on toisinaan tietyillä alueilla joissa ei ole riittävästi sähköntuotantoa. Jääkaapissa meillä ei ole onneksi mitään pilaantuvaa, ja toisaalta se säilyttää kylmän lämpötilansa aika pitkään muutenkin. Ihmeteltiin siinä, että mitenkäs nyt aamukahvit keitetään, tai aamiaisleivät paahdetaan. Vietettiin pitkää aamua, ja odoteltiin vaan, että josko ne sähköt pian palaisivat. No ihan heti ei niin kyllä käynyt, ja odotellessa halusin käydä uima-altaalla pulahtamassa.

Huomattiin, että talon käytävässä oli sähköt ja hissi myös toiminnassa. Ilmeisesti jossain oli generaattori tuomassa sähköä talon yleisiin osiin. Remonttimiehet myös porasivat jälleen jossain asunnossa, ja näin, että sinne meni käytävän pistorasiasta pitkä jatkojohto, ja keksin, että tehdäänpä sama temppu sillä meillä oli asunnossa 10m pitkä jatkojohto. Saatiinkin sen avulla kätevästi jääkaappi takaisin päälle, keittolevy päälle ja vedenkeitin kuumentamaan veden aamukahvia varten, sekä lattiatuuletin puhaltamaan. Asunnossa alkoi lämpötila nousta auringonpaisteen ansiosta, ja vain tuulettimen edessä pystyi olemaan hikoilematta. Syötiin vihdoin aamupala, ja levättiin sen jälkeen hieman ennen kuin lähdettiin asunnosta.

Kyyti torille eli noin 4,7km päähän maksoi 150 pesoa, joka tuntui mielestäni kalliilta. Hypättiin kyytiin kuitenkin. Perille päästyämme näin kivat shortsit heti yhdessä kaupassa ja ostin ne, jonka jälkeen edettiin itse torille, Puerto Princesa Old Public Market:iin. Ostettiin kilo riisiä, ja sitten halusin pari mangoa kun satuin niitä näkemään siellä. Narran torilla ei yhtään mangoja näkynyt kun siellä oltiin. Yllättävän paljon näkyi huivipäisiä musliminaisia täällä torilla ja katukuvassa.

Seuraavaksi oli aika edetä kalaosastolle sillä Jennifer halusi laittaa meille filippiiniläistä kalasoppaa, “sinabawang isda”. Muistamme viime vuodesta miten hyvä kalaosasto Puerto Princesan torilla on, löytyy vaikka minkälaista vedenelävää ja osasto on suuri, paljon myyjiä.

Rräs keltaevätonnikalaa kaupitteleva mies huuteli välillä myyntihuutojaan, mutta tällä kertaa emme ostaneet sitä vaikka se mainiota onkin, sillä totesimme yhdessä, että todella usein juuri sitä ostetaan eikä mitään muuta. Nyt valittiinkin sitten salay-salay -nimistä kalaa.

Torilta ostin itselleni vielä uudet läppöset kun vuosi sitten ostamani ovat menneet sen verran pilalle ettei niissä jalka pysy enää keskellä astuessa vaan menee sivuun ja alkoi pidemmän päälle sattua kantapäihin niillä kävely. Uudet maksoi kaksi euroa, halvemmallakin olisi varmasti saanut jos olisi jaksanut katsoa muualtakin. Nostin vielä automaatista rahaa ennen kuin napattiin tricycle takaisin meille päin, ja nyt kyydin hinta oli 100 pesoa eli 50 pesoa halvempi kuin tullessamme. Kyllä täällä Puertossa on kalleimmat kyydit mitä ollaan Filippiineillä kohdattu, liekö kun tämä on varmaan sen verran turistinen paikka, osaavat pyytää yläkanttiin. Yhdestä pikkukaupasta ennen majapaikkaa vielä ostin oluen, kaksi kokiszero-tölkkiä, ananasmehun, ruuanlaittoon öljyä ja Jenniferille yakult-maitojuoman. Tien toiselta puolelta ostin neljä kananmunaa vanhemmalta rouvalta filipinoa puhuen, ja vanha rouva oli yhtä hymyä ja kun sanoin vielä, että oikein paljon kiitoksia niin hän ihan nauraa kekatti sydämellisesti.

Perille päästyämme Jennifer kokkasi samantien ja syötiin iltakuuden maissa, lounas oli jäänyt väliin mutta toisaalta aamiainen nautittiin joskus yhdentoista jälkeen ja minulla se ainakin oli tarpeeksi tuhti ettei nälkä ollut vielä tullut. Ruuan jälkeen kauhea ähky, ja lepoa.

Puoli kahdeksan aikaan käytiin uimassa, ja oli hyvin rauhallista.

Loppuilta meni taas fantasiasarjaa Netflixistä katsellen, yhdessä sohvassa viltin alla.