Viime perjantaina oli levoton olo enkä meinannut saada unta, ja pähkäilin kaikenlaista. Päätin tuolloin, että lähden sittenkin Filippiineille reissuun Jouluksi ja uudeksivuodeksi, kuten viime vuonnakin tein. Olin aiemmin vastannut Jenniferille hänen kysyessään, että tulenko, että en pääsisi tällä kertaa. Laskeskelin nopeasti, että on se luultavasti sittenkin mahdollista, ja päätin, että kyllä menen hänen luokseen. Ihana…
Se on kumma miten nykyaikana voi kestää niin kauan, on IT-järjestelmät ja kaikki. Vielä ei siis ole mitään kuulunut Digi- ja Väestövirastolta, että liittomme olisi Suomeen rekisteröity, ja minun siviilistatus lienee täällä edelleenkin naimaton. Onkohan siellä joku kamala käsittelyjono ja hidasta käsittelyä, vai mikä maksaa, ei voi tietää. Onkohan tässä nyt kuukausi odoteltu, montakohan kuukautta…
Olen nyt ollut kohta miltei kuukauden Suomessa reissun jälkeen, ja sain kokea vielä loppukesän lämpimiä säitä vähän täällä. Kävin jopa läheisessä järvessä uimassa muutamat kerrat, ja istuin parina päivänä takapihalla ilman paitaa auringosta nauttimassa. Ensimmäinen viikko heti paluun jälkeen oli yhtä hässäkkää ja stressiä, sillä olin fiksusti säästänyt autoni katsastuksen kesäkuun lopulta syyskuulle paluutani varten….
Keksin varata meille samasta tornista kahta kerrosta alempaa toisen asunnon yhdeksi yöksi jotta voitiin olla siellä iltaan saakka kunnes aika mennä lentokentälle. Asunnon vuokra oli noin nelisenkymppiä. Pari tuntia odoteltiin tornin aulassa sisäänkirjautumista uuteen asuntoon. Vietiin sinne sitten kantamukset ja syötiin myöhäistä lounasta, ja sitten lähdettiin ulos. Alkoikin sataa kaatamalla vettä, ja sitä vaan tuli…
Aamulla herättiin aikaisin ja aamupalan jälkeen lähdettiin Grab-kyydillä Ayala Malls Manila Bay -ostoskeskuksen luokse, sillä Jenniferillä oli ajanvaraus PSA:lle eli Philippine Statistics Authorityn toimistoon kello yhdeksäksi. Meidän avioliitosta ei vielä ole tietoa tuolla Filippiinien siviilirekisteriä ylläpitävällä taholla vaan tieto on vain Bugasongin kaupungilla, ja vasta kolmen kuukauden jälkeen sieltä menee tieto PSA:lle. Emme näin ollen…
Aamulla lähdettiin tricyclellä EDSA:n kupeeseen Shaw Boulevardin luokse, ja käveltiin siitä SM Megamall-ostariin. Siellä viidenteen kerrokseen, ja DFA:n toimistoon jotta avioliittotodistukseemme saataisiin apostille-vahvistus. Hetken jonotuksen jälkeen jonottajia avustanut nainen opasti, että ei onnistu vielä asia siellä sillä avioliitto on sen verran tuore. Ensin tulee PSA:lla eli Filippiinien väestörekisteriviranomaisella olla tieto avioliitosta, ja niilläpä ei vielä…
Nautittiin aamiaista sekä lounasta asunnolla ennen kuin vasta vähän ennen kolmea lähdettiin ulos. Aamupäivällä oli kovia sadekuuroja ja toisinaan taivas ihan valkoisen harmaana. Jennifer sai hyvän idean, että vilkastaan jokiveneasemalta, että milloin menisi seuraava paatti Guadalupeen. Sehän oli vain kymmenen minuutin päästä, joten mainio ajoitus! Jokiveneellä siis ruokatorille ostoksille, ei ihan kaikkialla mahdollista! Ostettiin torilta…
Oli aika sateen täyttämä pilvinen päivä, eikä oikein mitään ihmeempää tehty. Käytiin kävelyllä yhdellä lähikadulla ja ostamassa aaimaiseksi leipää, pari pientä sipsipussia ja minulle hieman olutta ja sitä paikallista Ginebra-giniä pikkupullo. Kun oltiin kävelemässä takaisin meidän asuintornille alkoi sataa, ja kastuttiin vähäsen mutta ei kauttaaltaan onneksi. Sade tuntui ihanalta, kuin suomalainen kesäsade. Täällä onkin nyt…
Heräiltiin siinä vähän kahdeksan jälkeen kun joen toiselta puolelta alhaalta kadulta alkoi kuulumaan jonkinlainen marssimusiikki tai rumpuryhmä kellopelillä maustettuna. Olisikohan ollut kulkue kansallissankareiden päivän kunniaksi kenties. Olisi saanut vain olla vaikka pari tuntia myöhemmin. Marssijoita ei paljoa perässä ollut, liekö ajankohdasta kiinni vai eikö historian kansallissankarit enää nykysukupolvia kiinnosta? Lähdettiin puolen päivän jälkeen ulos tarkoituksena…
Puolenpäivän aikoihin lähdettiin ulos kävelemään, ensin Mercury Drug -kauppaan mistä ostin E-vitamiineja ja sieltä matka jatkui läheiseen 7eleven-kauppaan ostoksille. Sää oli aurinkoinen ja lämmin, ja elättelin toivoa, että voisin myöhemmin ottaa parvekkeella aurinkoa. Ennen Antiqueen lähtemistä heinäkuussa oltiin samassa majapaikassa 16 yötä kuin nyt, ja tuolloin käytiin Pasig-joen rantatien varressa sijaitsevassa kauneussalongissa, otin silloin tukanleikkuun…
Aamupäivällä aamiaisen jälkeen kun meidän oli tarkoitus alkaa tekemään lähtöä ulos huomasinkin, että ulkona tuli vettä oikein kunnolla taivaalta ja näkyvyyskin oli heikko rankan sateen vuoksi, joten otettiin vaan rennosti ja lykättiin lähtöä. Puolen päivän aikaan sade oli lakannut, ja huristeltiin kolmipyöräisellä Jenniferin kämpälle minne hän heitti ison reissussa olleen kassin ja vaihtoi mukaan pienemmän…
Viimeinen yö Legazpissa meni huonosti osaltani, sillä nukkumaan tuli mentyä vasta puolenyön paikkeilla, ja oli varmaan virhe siinä myöhään vielä juoda pari lasillista rommikolaa. Nukuin jotenkin huonoissa asennoissa, ja kukot ja koirat pitivät mekkalaa läpi yön, tai ainakin siltä minusta tuntui. Herätessä olin väsynyt, ja hartiat jumissa. Syötiin aamupalaa, pakattiin loput tavaramme, ja tilasin meille…
Ihana pitkä aamu venähti niin, että aamupäivällä ennen puoltapäivää kuitenkin nautittiin yhdistettyä aamiais-lounasta eli al-tangia kuten sanotaan. Al eli almusal (aamiainen) ja tang eli tanghalian (lounas), yhdistettynä niistä tulee siis tämä al-tang. Tarjolla oli munakoisoa punasipulin kera, munakoisoa kananmunan kera eli “tortang talong” kuten paikallisesti kutsutaan, riisiä tottakai ja kahvi. Päivällä käytiin vain lyhyellä kävelyllä…
Kun oltiin ajamassa Legazpin lentokentältä majapaikkaan niin satuttiin näkemään ohimennen Highlands Park, kukkulan päällä hauskan näköinen paikka värikkäinen valoineen ja pienine ravintoloineen, ja päätettiin, että siellähän meidän on käytävä. Siinä ennen puoli kuutta illalla tilasin meille kyydin, ja lähdettiin tuota näköalapuistoa kohti. Sisäänpääsymaksu kukkulalle oli 80 pesoa eli noin 1,35 euroa. Siellä olikin paljon perheitä…
Aamulla satoi hieman kuuroittain vettä, mutta onneksi se sitten vaimeni ihan pikkuiseksi tihkuksi aamiaisemme jälkeen niin lähdettiin sateenvarjot käsissä kävelemään tuttua reittiä merenrantaa kohti. Pian sateenvarjoa ei tarvinnut enää ollenkaan, ja ilma tuntui hyvin kostealta ja kuumalta. Kun olimme miltei rannassa Jennifer valitti janoa, eikä meillä ollut vesipulloa mukana. Sanoin, että meri on tuossa ihan…
Olin varannut meille tälle päivälle yksityisen päiväretken, tarkoittaen, että meidän porukassa ei ole muita turisteja mukana. Herätys oli kännykässä 6:30, mutta Jennifer oli kummasti aamuvirkku tänään ja nousi ylös ennen tuota. Meille oli sovittu nouto kello kahdeksan, mutta vähän ennen sitä, ehkä kymmentä minuuttia vaille, Jenniferin puhelin soi ja meitä odotettiin alhaalla. Isossa kaupunkimaasturissa oli…
Tässä asunnossa ei olekaan pimentäviä verhoja, ja lähistöltä kantautuu aamuisin kukkojen kiekunaa, joten heräsin ensimmäisen kerran aamulla kuuden aikaan näihin, noh, hyvä aika käydä vessassa ja jatkaa unia sitten unimaskin ja korvatulppien voimin. Siinä yhdeksän maissa sitten noustiin molemmat. Ulkona oli aurinkoinen aamu, mutta Mayon oli pilvien verhoilema. Täällä Bicolissa Albayn maakunnassa sijaitseva Mayon-tulivuori on…
Aamupalan jälkeen meinattiin, että oltaisiin käyty vielä uima-altaassa pulahtamassa ennen majapaikan jättöä, mutta altaalla oli sen verran porukkaa, ettei sinne olisi päässyt uimaan, joten otettiin vaan sitten suihku ja pakkailtiin tavaramme. Puolenpäivän aikaan lähdettiin asunnolta, ja Grab-kyyti lentokentän terminaali neljään eli yhteen kotimaanlentojen terminaaleista. Kyyti maksoi vain 167 pesoa (~2,78€) joten annoin tapani mukaan vielä…
Aamulla herättiin 6:30, tai minä muutamia minuutteja juuri tuota aiemmin, ja sitten annoin herätyksen soida puhelimesta, että tuo suloinen pieni filippiina viereltäni aukaisi silmänsä. Meillä oli siinä tunti aikaa ennen lähtöä, syötiin aamupalaa ja juotiin aamukahvit, laitettiin loput kamat rinkkaan ja laukkuun, ja siivottiin asuntoa hieman. Asunnon vuokrausta toimittava nainen saapui ja tarkisti asunnon, kaikki…
Katseltiin Netflixistä sarjaa koko päivä, ja illalla lähdettiin sitten tricyclellä baywalkille eli rantapromenadille. Nyt kyyti maksoi vain viisikymmentä pesoa, ja kuski sanoi Jenniferille, että se on oikea hinta. Siitä huolimatta suurin osa kuskeista kiskoo yli tuplahintaa, ei vain satasta vaan sataaviittäkymppiä. Käveltiin eri ravintoloiden tarjontaa tutkiskellen promenadin toisesta päästä toiseen, ja mentiinkin istumaan intialaiseen ravintolaan…
Käytiin lyhyellä kävelyllä lounaan jälkeen vaan, ja ostettiin jäätelöt kiskalta. Yhden perheen tienvarren kojusta ostettiin iso palanen jackfruittia, ja Jennifer sanoi, että oli edullista täällä toisin kuin Manilassa. Illalliseksi oli vain terveellistä ruokaa eli riisiä, munakoisoa ja höyrytettyä okraa, jälkiruuaksi jackfruittia ja sen isoja höyrytettyjä siemeniä.
Käveltiin päiväkävelylle lounaan jälkeen läheiseen kalastajasatamaan, ja matkalla näkyi kaikenmoista, mm. joulupukkikoriste talon ulkoseinällä, ja mies hevosen selässä taluttaen perässä tulleita kahta muuta hevosta joista viimeinen meinasi vähän yrittää keskimmäisen selkään nousta leikkisästi. Kalastajasatamassa oli seinään niitattu etsintäkuulutus miehestä, joka on kadonnut Tubbatahan riutalla keskellä Sulunmerta, ja käteispalkkioksi luvattiin viisi miljoonaa pesoa eli yli 83…
Lounaan jälkeen lähdettiin käymään torilla ostoksilla. Kaksi kiloa riisiä (1,83€ eli kilohinta noin 0,92€), pitkiä papuja ja okraa, kanakuutioita, sipuleita ja kalaosastolta katkarapuja ja pikkuisia rapuja. Ostettiin pieniä rapuja puoli kiloa, ne maksoi noin 0,67€, neljäkymmentä pesoa. Isot katkaravut maksoi 7,67€ kilo, sen verran niitä otettiin. Kun oltiin vielä viimeisiä aineksia ostamassa niin yhtäkkiä viereeni…
Pitkältikin lepäiltiin tänään kotosalla majapaikassa. Käytiin ostamassa lähiputiikeista vettä, jätskit ja kananmunia. Kun oltiin palattu ostosreissulta niin uitiin uima-altaalla puolisen tuntia. Otin parvekkeella pari tuntia aurinkoa, tai mitä sitä nyt sai puolipilvisellä säällä, ja huomasin alhaalla kadulla kun kaksi henkilökunnasta kuljetti isoa roskista katua pitkin. Tontin ulkopuolella on tyhjän näköinen pikkutontti vieressä mihin roskat ilmeisesti…
Oli luvattoman aikainen aamuherätys, nimittäin puoli kuudelta. Syötiin aamupalaa ja tunnin siinä valmistauduttiin kunnes sitten puoli seitsemältä pakettiauto haki meidät kyytiin ja ajeltiin vain suht lähelle eli Puerto Princesan rantakadulle eli baywalkille. Siellä on joitakin pursia rannassa köysillä kiinni, ja niin myös meidän paattimme. Tämä oli noin parillekymmenelle hengelle tarkoitettu isompi vene, ja siinä oli…
Tänään vietettiin lepopäivää. Heräsin itse joskus siinä seitsemän maissa enkä enää nukkunut. Jennifer heräsi aluksi kahdeksalta, mutta nukahti uudelleen pitäen toista jalkaa jalkojeni päällä ja kietoi kätensä minun ympärilleni, että jäin ansaan enkä voinut käyttää kädessäni ollutta puhelintakaan lukemaan uutisia, joten makasin sitten vain kuunnellen hänen hengitystään ja tuntien hänen pehmeän ihonsa lämmön. Yhdeksän aikaan…
Herättiin aamulla kuuden aikaan, aamupalat nassuun ja retkelle valmistautumista. Pakkasin reppuumme meille pyyhkeet, vaihtovaatteet, vesipullot ja yhden pienen eväsbanaanin per nassu. Meille oli ilmoitettu noutoajaksi 7:15, mutta jo seitsemän aikaan Jenniferin puhelin soi ja oppaamme kertoi, että ovat alhaalla odottamassa meitä. Tuli ihan omat vanhemmat mieleen. Kiireessä sitten valmistauduimme lähtemään, ja noin 7:10 olimme päässeet…
Viime vuonna kävellessämme täällä Puerto Princesan laitamilla lentokentän lähellä näimme jonkin pienen museon tien vieressä joka näytti joltain sotamuseolta. Nyt lähdimme siyä katsastamaan aamiaisen jälkeen. Kävelymatkaa oli noin kolmisen kilometriä sinne, ja huomasin miten huonot uudet läppöseni ovat kävelyyn. Muovinen remmi mikä kulkee isovarpaan ja keskivarpaan välistä ei ollut muodoltaan pyöreä vaan suorakaiteen muotoinen, mikä…
Noustiin sängystä noin yhdeksän maissa aamulla, ja heti sen jälkeen hiljenikin ilmastointilaitteet täältä ja samoin jääkaappi. Sattui kohdalle niin sanottu “brownout” eli sähkökatko, joita täällä Filippiineillä on toisinaan tietyillä alueilla joissa ei ole riittävästi sähköntuotantoa. Jääkaapissa meillä ei ole onneksi mitään pilaantuvaa, ja toisaalta se säilyttää kylmän lämpötilansa aika pitkään muutenkin. Ihmeteltiin siinä, että mitenkäs…
Aamulla tuttuun tapaan viideltä muslimijoikaus herätti, eikä sen jälkeen enää saanut kunnolla unta. Noustiin seitsemältä, syötiin aamiaista parvekkeella ja sitten alettiin pakkailemaan. Päästiin lähtemään tuolta Narran majapaikasta siinä kymmenen ja yhdentoista välillä, ja Raymond ajoi meidät kummatkin skootterilla valtatien varteen kantamustemme kanssa, ja siellä odoteltiin pakettiautokyytiä. Näin, että sieltä tuli ihan tavallinen bussi, ja sanoin,…
Nautittiin aamiaista parvekkeella ilman kiirettä. Pitkän aamun jälkeen päätettiin käväistä ennen puoltapäivää keskustassa kaupassa ja ostamassa lounasta. Harmikseni ei paikallisesta Mercury Drug -kaupasta löytynyt Ginebra-giniä eikä näkynyt mitään pikkupulloja muutenkaan, olisin halunnut kokeilla mehun kanssa. Jollibeestä otettiin ateriat lounaaksi, ja syötiin parvekkeella. Molemmilla on laivamatkan jälkeen ollut vatsa sekaisin, ehkä ruokamyrkytys. Lisäksi Jenniferillä nousi korkea…
Merenkäynti oli onneksi leppoisaa aiempaan yöhön verrattuna, sillä nyt laiva ajeli Palawanin tuntumassa Puerto Princesaan, eikä ollut keskellä aavaa merta. Mitään tekemistä ei ollut edelleenkään, sillä puhelimet ilman signaalia, mutta onneksi minulla oli asennettuna Tongits-korttipeli joka toimii ilman internettiä. Pelailin sitä illalla tovin, ja Jennifer opasti ja neuvoi siinä, opin pelin paremmin. Sain itse nukuttua…
Iloilon lahdelta päästyämme Sulun meren aavalle alkoi olla ihan mukavaa aallokkoa. Tuuli tuiversi ulkona kannella, ja puhelimesta sai pitää oikein kunnolla kiinni ettei se vain lipsahtaisi alas aaltoihin. Laivan kanttiinissa oli myytävänä kuppinuudeleita, kahvia, sipsejä ja muita herkkuja. Vähän tylsä laivamatka nyt, sillä ei ole mitään tekemistä, vain maata punkassa. Syötiin illallista, kuppinuudeleita ja Jennifer…
Noustiin aamulla puoli yhdeksän maissa aamupalalle, käytiin suihkussa ja pakkailtiin tavaramme. Asunnon luovutus oli kello yhdeltätoista, ja kymmenen maissa oltiin jo valmiita eli voitiin vaan levätä hetki. Grab-kyyti vei meidät satamaan, ja kun sanoin yhden lauseen filipinoksi kuskin reaktio oli mahtava, se kihisi innosta ja yllätyksestä, että mitä, tuo osaa puhua filipinoa! Sanoin vaan, että…
Pitkän aamun jälkeen lähdettiin Grab-kyydillä satamaan ostamaan meille laivalippuja huomiselle, mennään Montenegro Linesillä täältä Iloilosta Palawanille Puerto Princesaan. Vuosi sitten tultiin tämä reitti toiseen suuntaan. Satuttiin sinne laivayhtiön toimistolle justiinsa puolenpäivän aikaan eli ruokatauolla. Käveltiin vähän sitä rantakatua ja pikkupojat yritti kerjätä multa rahaa. Ei herunut. Päätettiin syödä itsekin sitten lounasta kun sattui sopiva paikka…
Herättyämme syötiin aamiainen, ja pakkasin sen jälkeen rinkkani. Rinkka on nyt paljon kevyempi kuin aiemmin, sillä jätin 5,2kg-painoisen teltan, kaksi ilmatäytteistä makuualustaa ja kaksi kevyttä makuupussia maatilalle. Niille ei tullut laisinkaan käyttöä nyt tällä kertaa, sillä sadekaudella ei kannata edes yrittää telttailla sateiden ja mutaisuuden takia. Vaatteita tälle reissulle on tullut mukaan vähemmän kuin aiemmin,…
Oli kiireetön aamu ja aamupäivä jälleen, eikö oikein mitään ihmeempiä suunnitelmia. Ajattelin, että meidän pitäisi käydä keskustassa kyselemässä bussiaikataulusta ja mahdollisesti ostaa liput bussiin. Ollaan siis jatkamassa matkaa bussilla täältä Bugasongista Iloiloon, jossa ollaan kaksi yötä. Busseja menee monia päivän aikana, ja sellaiseen voi vain hypätä kyytiin sitten ja maksaa lipun, joten ei me mitään…
Yhdentoista jälkeen oltiin tricyclen kyydissä matkalla keskustaan. Mukana oli meidän lisäksi Rogelio, siskot Romelyn ja Grace sekä heidän lapsensa Bebe, Jacob ja YangYang. Lapset kiljuivat riemusta tuulen pöyhöttäessä hiuksia. Keskustaan saavuttaessa hoksasin, että tänään oli sunnuntai ja isot markkinat! Oli väkeä keskustassa! Mentiin ensin Homeware-liikkeeseen josta aiemmin oltiin osteltu juttuja häitä varten, nyt sieltä tuli…
Päivän ohjelmana oli läheiselle Tarawis-vuorelle meno koko perheen kera, vain Melinda-muori jäi maatilalle. Aamiaiseksi Jennifer laittoi meille kahvia ja paahtoleipiä majoneesilla sekä kurkulla, sitten lähdettiin matkaan. Pihasta lähtiessä ripautti kevyesti sadetta, mutta se loppui nopeasti. Tienvarressa saatiin odotella tovi ennen kuin tyhjä kyyti sattui kohdalle, ja päästiin sen kyydissä kaikki Jenniferin sedän Romeon maatilan lähelle….
Huomasin sattumalta, että avioliittotodistuksessamme Jenniferin syntymäpäivä oli merkitty virheellisesti tammikuun ensimmäiseksi neljännen sijaan. En käsitä miten emme tätä virhettä olleet aiemmin huomanneet kun meitä pyydettiin moneen kertaan toimistolla tarkistamaan paperit. Nelonen ja ykkönen saattavat hieman muistuttaa toisiaan, ja virkailija tehnyt virheen, jota emme mekään huomanneet. Todella noloa! Halusimme korjata virheen hetimiten tottakai, sillä jokuhan voisi…
Päivälle ei ollut muuta ohjelmaa kuin kaupungin keskustaan siviiliasiain toimistoon meno noutamaan avioliittotodistustamme. Aamulla oli satanut varhain, ja lähtiessämme oli ihan hyvä sää, pilvistä ja sopivan viileää. Otimme silti sateenvarjot mukaan. Istuin taas kolmipyörän mopon penkillä sillä koppero oli jo täynnä matkustajia, Jennifer mahtui justiinsa sinne sekaan. Toimistossa oli taas pöydän takana aiempi nainen joka…
Heräsin aamulla kello viisi käymään vessassa, ja kaatosade rummutti kattoa oikein olan takaa. En enää saanut kunnolla unta sen jälkeen, ja noustiin ylös siinä seitsemän maissa, unisena vielä. Alkoi olla jännitystä vähän ilmassa. Jenniferin täti ja serkku tulivat aamulla yhdeksän kieppeillä ja alkoivat keittiössä hääräilemään. Naisten valtakunta tuo keittiö, sinne oli pian kokoontunut naisväkeä useammassa…
Aamupalaksi oli kahvi ja puto-riisileivoksia, jotka on valmistettu riisijauhosta. Olivat pehmeitä eivätkä liian makeita. Kovasti heitteli vettä aamulla ja aamupäivällä, ja mietittiin, että mitäs sitten. Pressukatos kesti hyvin, ja siihen tuli vielä sivuille pressuseinät estämään veden roiskumisen keskemmälle. Siirrettiin myös iso pöytä metrin tai puolitoista sivummalle, ja pöydän luokse kiinnitettiin hopeinen kangas vielä taustalle. Kukkaköynnöksiä…
Aamulla herättiin aikaisin, mulla oli kello soimassa 6:25, mutta Jennifer halusi siitä viisi minuuttia lisää torkkua. Noustiin aamutoimiin, ja puin ylleni college-housut ja t-paidan, joissa oli viileämmästä aamusta huolimatta pian nihkeän hikinen olo. Nyt ei tarvinnut kävellä tien varteen mutaisinta reittiä sillä päästiin oikaisemaan naapurin tontin hyvien polkujen kautta. Siellä kasvattavat komeita kukkoja, ja niitä…
Viime yönä tuntui ja kuulosti satavan läpi yön, ja aamullakin vielä joskus kuuden ja seitsemän aikaan. Tuli heti sellainen olo, että ei varmana olla lähdössä minnekään vuorelle kapuamaan mutaisia polkuja pitkin. Otettiin aamu siis sitten ihan rennosti normaaliin tapaan, Jennifer pesi pyykkejämme pihalla ulkona ja Rogelio paloitteli taitavasti bolo-veitsellä veljeltään saamansa kanan. Aamun aikana sää…
Aamupäivällä lähdettiin polkua pitkin tienvarteen, ja oli paahtavan kuuma sää. Iho oli kauttaaltaan hiessä, ja pisarat vain valuivat. Pian päästiin tricyclen kyydissä Ilaures-barangayhin, josta sitten lähdettiin kävelemään Cangaranan-sillan ja -joen ylitse. Sillalla oli hyvin pituutta valtavan leveän joenuoman ylitse. Aurinko paisteli edelleen miltei suoraan yläpuolelta todella kirkkaasti ja kuumasti, mutta siltaa pitkin kävellessä kävi ihana…
Aamupalan jälkeen lähdettiin Jenniferin kanssa kävelemään tienvarteen, ja sieltä tricyclekyydillä keskustaan. Kulkupelin kyydissä oli kuskin lisäksi kahdeksan matkustajaa. Kyyti ajeli meidät suoraan kodintavaraliikkeen eteen, ja sieltähän löytyi ihan kaikkea vaatteista kosmetiikkaan, liesiin ja astiastoihin. Olin ajatellut, että pitäisi löytää kukkakauppa jotta saataisiin muutamat kukkakimput sitten koristeeksi, mutta tuosta kodintavaraliikkeestä löytyi juhlia varten kaikenmoisia erilaisia tekokukkakoristeita…
Noustiin aikaisin aamulla seitsemän maissa ja nautittiin aamupalaa kahvin kera. Valmistauduttiin ja pakattiin siinä pikkureppumme, ja lähdettiin tien varteen odottelemaan tricyclekyytiä keskustaan. Kauaa ei onneksi tarvinnut odotella kun siihen kyyti tulikin. Jostain matkan varrelta nousi vielä vanhempi rouvashenkilö taakse istunaan, hän oli myös menossa keskustaan päin asioille. Kyyti ajoi meidät kaupungintalon luokse, joka oli julkisivuremontissa….
Sain nukuttua laivassa ihan hyvin kuutisen tuntia, kiitos unimaskin ja sen päälle asettamani pienen kevyen pyyhkeen sekä korvatulppien. Heräsin joskus puoli viiden aikaan aamulla, ennen auringon nousua. Laiva oli saapumassa Caticlanin satamaan Panay-saarella. Monien muiden tapaan kävin laivan kannella katsomassa hetken kaunista auringonnousua. Jennifer oli ostanut meille kahvit laivan kanttiinista. Laivasta päästyämme odoteltiin vain tovi…
Aamulla oltiin molemmat ylhäällä jo 6:20, ennen hälytystä mikä olisi ollut klo 7:30. Hyvä, että noustiin aiemmin, sillä meni tovi ennen kuin saatiin autokyyti ja maanantaiaamun liikenne myös hidasti matkantekoa bussiterminaalille sen jälkeen kun olimme tiputtaneet majapaikan avaimen sen asunnon postilokeroon talon postihuoneessa. Matkustajat hätisteltiin bussista jossain väliterminaalissa odottelemaan, että matkanjärjestäjät käyvät tankkaamassa bussin ja…
Aamulla herättiin normaalia aiemmin, jo kahdeksalta. Aamiaisen jälkeen kulutettiin hetki aikaa mutta sitten lähdettiin ulos ja tricyclellä Greenfieldin kohdalle EDSA:n luokse, mistä käveltiin. Ulkona tihuutti joitakin sadepisaroita mutta meillä oli onneksi sateenvarjo mukana. Olimme perillä kirkolla noin kello kymmenen, puoli tuntia ennen itse jumalanpalveluksen alkamista, mutta siellä oli jo bändi soittamassa musiikkia ja pastori laulamassa…
Aamiaisen jälkeen katselin telkkarista jotain sekopäisen hassua showta telkkarista, Celebrity Samurai. Siinä filippiiniläiset julkkikset kisailee kummallisissa tehtävissä, nopea jumputusmusiikki soi ja vähäpukeiset taustatanssijat ketkuttaa. Hieman lounaan jälkeen käveltiin pieneen kahvilaan lähellä mistä saa todella hyvät kahvijuomat, ja otettiin karamellijääkahvit. Jenniferille ei tänään kuitenkaan oikein maistunut muuta kuin pari siemaisua, joten vedin sitten itse ne molemmat…
Lötköiltiin kotona puoleen päivään saakka, sillä yleensä virastoissa on ruokatunnit klo 11-12:30 välisenä aikana. Ajeltiin tricyclellä Mandaluyongin kaupungintalolle, maskit naamaan ja sisälle. Vartijat ovella toivottivat oikein kovaan ääneen “Good afternoon Sir!”. Toiseen kerrokseen ja tutulle tiskille asioimaan. Vanhempaa setämiestä ei tiskin takana nyt näkynyt, ja nuorempi poika kyseli meiltä jotain kuittia millaista emme olleet saaneet…
Aamiaisen jälkeen uhmattiin rankkasadetta yhden sateenvarjon turvin, kyllä siinä vähäsen pääsi paita ja shortsit kostumaan. Onneksi matka jokilaivapysäkille ei ole pitkä. Sisällä rakennuksessa tulee esittää henkkari, ja kirjoittaa matkustajaluetteloon tietonsa. Kasvomaskiakin tulisi käyttää aina, mutta siitä säännöstä luistetaan paikoitellen. Guadalupen asemarakennukseen ei päässyt sisään ilman maskia, kun taas tässä lähiasemallamme Hulossa sekä päätypysäkki Escoltassa näytti,…
Kun lähdettiin liikkeelle näytti jo hieman vesipisaroita tulevan satunnaisesti taivaalta. Tricyclellä taas Bonin asemalle mistä junalla Taft Avenuelle ja sieltä Baclaranin shoppailualueelle. Jennifer yritti palauttaa eilen ostetun mekon, mutta se ei käynyt päinsä sillä myyjä näki mekossa meikkivoiteesta tulleen tahran. Noh, mekko mennee Jenniferin jommalle kummalle siskolle Bugasongissa, joko käyttöön tai eteenpäin myytäväksi. Mentiin sitten…
Aamiaisen jälkeen lähdettiin tricyclellä Bonin asemalle mistä MRT:llä eli junalla Taft Avenuelle, ja sieltä käveltiin Baclaranin shoppailualueelle missä myydään kaikkea halvalla. Kierreltiin etsimässä valkoista mekkoa Jenniferille, ja hän osti meille pullolliset kookosmehua, että jaksetaan. Pari sopivanoloista löytyi muutamassa paikassa, ja niistä se ensimmäinen sitten ostettiin koristevyön kera. Tehtiin vielä ruoka- ja juomaostoksia torilta ja 7-elevenistä…
Kymmenen maissa meidän aamupalan aikaan tänne tuli Jose vaihtamaan sänkyyn puhtaat lakanat, viemään roskia pois (tyhjät pullot ja kylppärin roskiksen) ja tuomaan puhtaat pyyhkeet meille. Aamukahvi ei oikein Jenniferille maittanut sillä oli vain lattejauhetta eikä tuhdimpaa kahvia jäljellä. Syötiin vielä lounas täällä jonka jälkeen otettiin tricycle EDSA:n kupeeseen Bonin kohdalle, josta käveltiin ensin SM Light…
Varasin meille koko päivän retken Daraitan-vuorelle Tanayn provinssiin, ja lähtö sinne tapahtui puoli kahden aikaan yöllä. Lopulta kyytikin löytyi, ja pakettiauton sisälle oli sulloutunut kai 13 henkeä, ja reilun kahden tunnin ajomatka alkoi. Keskellä yötä matka taittui nopeasti, sillä liikennettä oli vain vähän. Perillä oli odottelua ja aamukahvin juontia, kevyttä aamupalaa ennen kuin lähdettiin kävelemään….
Tänään nautittiin vaan aamupala laiskan aamun päätteeksi ennen kuin lähdettiin tricyclellä juna-asemalle, mistä matka jatkui Quezon Cityyn Cubaon asemalle. Sieltä käveltiin 1,4 kilometriä Art in island -taidekeskukseen, joka taitaa olla korealaisten taiteilijoiden ja taiteilijaryhmien tekemä upea keskus. Pihalla oli muureissa upeita muraalitaideteoksia. Sisällä tuli jättää kengät narikkaan, ja siitä matka jatkui valo- ja mediataiteen syövereihin….
Kiireetön aamu oli, ja lounaaksi loput pizzapalat eiliseltä. Lähdettiin kävellen Mandaluyongin kaupungintalolle, sillä mielestäni se nyt on ihan kävelymatkan päässä, 1,6km vain. Hurjan kuuma paahde oli, ja Jennifer käytti sateenvarjoa suojaamaan itseään. Kaupungintalolla haettiin ensin kolmannesta kerroksesta todistus meidän osallistumisesta avioliittoseminaariin, otettiin siitä ja mun Filippiinien esteettömyystodistuksesta kopiot, ja sitten mentiin luukulle minne avioliittolupahakemukset jätetään….
Tänään syötiin aamupala ja lounas ennen kuin lähdettiin liikkeelle puolenpäivän maissa Grabilla Luneta-puistossa sijaitsevaan kansalliseen antropologian museoon. Vähän reilun kahdeksan kilometrin matkaan autolla menee täällä noin 45 minuuttia, mikä antaa hyvän kuvan liikenteestä. Ensimmäisessä ja toisessa kerroksessa oli alkuperäisheimolaisten tekemiä taide-esineitä, puuveistoksia ja rihkamasta kasattuja installaatioita. Ihmettelin tässä vaiheessa jo, että missä on kaikki oikeasti…
Aamulla herättiin jo kahdeksalta jotta ehdittäisiin nauttia aamupala ja sitten ajella ajoissa Suomen suurlähetystöön Bonifacio Global Cityyn Taguigiin. Grab-kyyti tuli nopeasti, ja päästiin perille sopivaan aikaan juuri ennen klo 10:tä. Saatiin talon aulassa vierailijakortit joilla päästiin talon 27. kerrokseen jossa Suomen suurlähetystö sijaitsee. Meinasi hieman tulla ongelmia kun todistusta varten tulee olla maksettuna notaarimaksu/palvelumaksu, ja…
Aamupäivällä lähdettiin lähimpään valokuvaamoon mitä Google Maps näytti täällä, kävellen noin parinkymmenen minuutin päähän. Ovet oli kiinni, ja sisällä näkyi remonttitarvikkeita. Aurinko alkoi paahtaa jo tosi kuumasti, ja piti päästä seuraavaan Google Mapsin osoittamaan valokuvaamoon hieman alle parin kilometrin päähän. Saatiin tricycle ja matka jatkui. Kun päästiin osoitteeseen ja kyydittäjä oli ehtinyt häipyä, huomattiin että…
Nautittuamme aamiaisen lähdettiin kävelemään Pasig-joen rantakatua, ja napattiin sitten pian siitä tricycle jolla ajeltiin Sierra Heights Placeen EDSA:n lähelle, eli taloon jossa Jennifer asuu hyvän ystävänsä Janen kanssa. Odoteltiin ala-aulassa ja pian Jane tuli portaita alas hyväntuulisena nauraen. Toin hänelle tuliaisiksi Fazerin suklaita. Naiset puhuivat nopeasti ja nauraen paljon. Puhuin kanssa myös muutamat lauseet filipinoa…
Lennolla oli välilasku Qatarin Dohassa, jossa menin suoraan portille, ja ihan hyvä niin koska ei siinä kamalasti ylimääräistä vaihtoaikaa jäänyt. Nyt lähes kaikki matkustajat olivat filippiinoja, ja kun koneeseen alkoi päästä hihkaisin ääneen “Tara na!” eli että nyt mennään. Pitivät minua varmaan hulluna. Koneessa vieressäni istui söpö nuoripari Sorsogonista, ja juttelin heidän kanssaan jotain vähän…
Illalla tuli saunottua, ja uni tuli hyvin nopeasti (ja äänekkäästi kuulemma). Aamulla pyöräilin äidin polkupyörällä töihin, ja pääsin sieltä jo aamupäivällä lähtemään. Hurjan vapaa ja riemukas fiilis kun pyöräilin töistä vanhenpien taloa kohti, aurinko paistoi ja tuulenvire vilvoitti ihanasti. Sellainen fiilis, että jes, nyt se loma alkoi! Isä ajoi minut lentokentälle, sillä äiti jäi kotiin…
Viime ajat, koko kesäkuu mikä on tässä jo livahtanut loppuunsa, on minusta tuntunut hyvin stressaavalta ja liian kiireiseltä jotenkin. En ole ehkä vain aidosti ollut hetkessä ja nauttinut tästä Suomen kesästä vaikka sehän oli tässä jo parhaimmillaan, kiireet ja huolet ovat painaneet liiaksi mieltä. Joka päivä on ollut jotain asioita hoidettavana, mentävä jonnekin, toivottava että…
Tiistaina 27.6. suhasin työpäivän aikana käymään jälleen Espoossa konsulaatissa noutamassa passini ja paperit. Vähän tukka putkella ajaen sinne, ja pieni jännitys onko minun turistiviisumi ok, ja paperit avioliittoa varten myöskin. Tällä kertaa saapuessani sinne ei näkynyt niin filippiinoja saati suomalaisiakaan kadulla konsulaatin lähistöllä. Hyvin nopea piipahdus oli, ehkä noin 10 minuuttia. Ensiksi sain passini takaisin,…
Kun olin saapumassa lähelle konsulaattia Espoon Olarissa huomasin läheisellä bussipysäkillä filippiiniläisen näköisen naisen odottelemassa bussia. Parkkeerasin autoni konsulaatin luona kadun varteen, ja näin kuinka konsulaatista tuli ulos muutama henkilö, myös filippiiniläisten näköisiä. Sisälle konsulaattiin oli juuri ennen minua saapunut yksi nainen, ja hän sai asiansa hoidettua nopeasti sillä välin kun järjestelin paperini edessäni olleelle pöydälle….
Liekö kaksi aamulla nautittua kahvikupillista ollut syynä vai mikä, mutta olin 45 minuuttia etuajassa ennen asiakaspalvelun avautumista Ulkoministeriön edessä Katajanokalla tänään aamulla. Sen aukioloajat ovat siis ma-ke klo 9:00 – 12:00. Seuraavat asiakirjat saivat virallistamisen, eli Ulkoministeriön leiman sekä sihteerin allekirjoituksen ja vakuutuksen, että kyseisen todistuksen antaja on kapasiteetissa antaa kyseinen todistus: Virallistaminen maksaa 20€…
Tässä on koko ajan sellainen fiilis, että päivät ja viikot vaan vilistää, ja kamalasti on jotain juttua ja menoa jatkuvasti. Kymmenen päivää lähtöön, joista vain kahtena ei ole jotain hoidettavaa tai menoa. Nyt vielä lisästressiä on aiheuttanut autoni, tai autottomuus, sillä kolmen päivän toimitusajalla lupaillut uudet vanteet sitä varten ovat liikkuneet sen verran verkkaisesti, että…
Keskiviikkona meillä oli firman kesäjuhlat Helsingissä. Se oli sitten sellainen “Afterwork Party Cruise” eli pieni buffaruoka aluksi, juomia, diskojytää ja keski-ikäisiä ihmisiä tanssien hetkuttamassa. Härregyd! Pääsin sieltä sitten kotiin myöhemmin illalla, mitä nyt hieman huonoa onnea oli kun autosta puhkesi toinen eturengas muutama kilometri ennen kotia ja sitten loppumatka meni kolmeakymppiä. No, se ei paljoa…
Viime vuonna olin laittanut pystyyn vastaavan sivuston eli matkablogin minne kirjoittelin kuulumisia reissusta ja laittelin kuvia. Sama on nyt siis tässä tulilla, ja eräs työkaveri vieläpä vinkkasi paljon edullisemman palvelintarjoajan jonne sain tämän virtuaalipalvelimen pystytettyä missä tämä sivusto makaa. Edellisessä palvelussa eli Amazonin AWS:ssä maksoin jopa 30€/kk siitä, sillä palvelimella tulee olla vähintään 4Gt ram-muistia,…